Miksi blogini nimi on mitä on? Olen usein verrannut elämääni, tai oikeastaan masennustani taisteluksi myrskyisällä merellä. Uin aallonpohjalla ja vaikka kuinka räpiköin, en pääse aallon harjalle. Pimeä yö on ympäröinyt minut ja mereni. Juuri kun luulen, etten voi joutua enää syvemmälle, aalto pyyhkäisee ylitseni. Keuhkot täyttyvät suolaisesta merivedestä ja suuntavaisto katoaa. En tiedä mihin suuntaan pitäisi edes yrittää ja hätääntyneenä räpiköin pimeässä. Hetkeksi menetän ehkä jopa tajuntani, kunnes havahdun pinnalla vettä pärskien ja taistelu elämästä alkaa alusta. Tänään olen kuitenkin lähempänä satamaa. Maata on ollut näkyvissä jo monta vuotta. Enää en joka hetki pelkää hukkuvani. Joskus voin antautua merivirtojen kuljettamaksi ja rentoutua. Kellua aalloilla ja katsella taivasta ja auringon paistetta. Minun ei tarvitse kaikilla voimillani yrittää uida turvasatamaan, vaan voin nauttia matkanteosta, sillä pahin myrsky on laantunut. Halusin kirjoittaa matkastani. Taisteluista